Galleria Kaari

Galleria Kaari sijaitsee osoitteessa Kauppatie 88, Kauhava. Samassa rakennuksessa sijaitsevat myös Kauhavan pääkirjasto ja puukko- ja tekstiilimuseo. Kaaressa pidetään taide-, tekstiili- ja muotoilunäyttelyitä. 

Galleria Kaari on 58 neliön kokoinen näyttelytila, jossa näyttelyt vaihtuvat yleensä kuukausittain. Tilaa vuokrataan neljän viikon jaksoissa.

Näyttelyopastuksia sekä eri-ikäisille suunnattuja taidepajoja voi tiedustella kulttuuripalveluista.

Näyttelyhaku vuodelle 2025

Näyttelyhaku vuodelle 2025 on käynnissä 15.3.-15.4 2024. Lue lisää alasivulta http://www.kauhava.fi/palvelut/kulttuuri_ja_museot/galleria_kaari/oma_nayttely_galleria_kaareen

Näyttelyhakemus on vapaamuotoinen, sisältäen:

Näyttelyn sisältö, CV, teoskuvia n. 3 kpl & toivottu näyttelyaika.

Näyttelytilan vuokra on 160 euroa, jonka lisäksi perimme arvonlisäveron 24 %, 38,40, yht. 198,40€. 

Kuva Erika Alalantelan näyttelystä Karkeanmakea.

Galleria Kaaren keväässä taidetta meiltä ja muualta

Kauhavan taidegalleria Kaaren kevään näyttelyt tuovat esiin monipuolista osaamista taiteen eri tyylilajeista, sekä osaajia eri puolilta Suomea.

Vuoden ensimmäinen näyttely tammikuussa on Ilmajoella asuvan Marika KK:n näyttely Surutyö. Näyttely pohjautuu tuntemuksiin surun, epätoivon ja selviytymisen keskellä. Näyttely rakentuu surutyöpolulle; taiteilijan omien surukokemuksien sekä jokaisen riipaisevan tunteen tuntemiseen, tutkimiseen ja surun kauneuteenkin.

Marika KK työskentelee useiden eri tekniikoiden parissa, mm. maalaus, veistokset sekä metallitaide. Kiinnostuksen kohteina elämäntarinat, erilaiset taiteen tuottamismuodot ja niiden soveltaminen. Marika on opiskellut taiteita suomen lisäksi Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Hiljattain suoritettu taideterapiaohjaajan tutkinto vaikutti surutyönäyttelyn syntyyn ratkaisevasti.

Helmikuussa työnsä galleriaan tuo Torniosta asti Erika Alalantela. Alalantelan näyttelyn nimi on Karkeanmakea ja työt digitaalisia maalauksia. Näyttelyn aiheena on vakavan ja hupsun yhdistelmä ja vuorovaikutus. Esteettiset valinnat, hahmot ja miljööt ja näiden kaikkien sekoitukset ovat veikeitä, melkein kuin lapsille suunnatusta mediasta otettuja. Sen sijaan teoksissa kuvatut tapahtumat ja tunteet ovat vakavia, tärkeimmiten taiteilija itse ottaa ne vakavasti.

Erika Alalantela (2003) on digitaalinen kuvataiteilija, joka asuu tällä hetkellä Torniossa. Hänen taiteessaan esiintyy kauhun elementtejä, ja myös pohdintaa turhautumisesta, itsetuhoisuudesta ja ‘cringe’ kulttuurista. Niin koko perheelle tarkoitetut videopelisarjat kuten Super Mario ja psykologiset indie kauhupelit kuten Echo (echo project, 2021) ovat inspiroineet Alalantelaa. Tällä hetkellä Alalantela opiskelee Lapin ammattikorkeakoulussa Torniossa kuvataidelinjalla.

Maaliskuun näyttelyn nimi on Drakonia ja sen pystyttää seinäjokinen Jukka Nokua. Drakoniassa esiintyy taivaalla liiteleviä lohikäärmehahmoja. Päivä on painumassa iltaa kohti ja taivas täyttyy villien pilven hattaroiden punertavasta esityksestä. Mielikuvitus ottaa vallan katsojasta. Katsojaa pidetään varpaillaan videossa esiintyvillä hahmoilla, jotka lepattelevat kaukaisuudessa tai sitten tekevät tuttavuutta lähempänä katsojaa. Videot ovat kuitenkin tästä huolimatta yleisilmeeltään rauhallisia. Seinillä liikkuvat hahmot ovat unenomaisen tilan vilkas esiaste. Videon ja huonetilan rajaa rikkovat seinille ripustetut keraamiset lohikäärme reliefit ja maalaukset.

Nokua on Seinäjoella asuva, Kankaanpään taidekoulusta valmistunut kuvataitelija AMK ja ollut jo kahdesti ehdolla vuoden nuoreksi eteläpohjalaiseksi kuvataitelijaksi.

Huhtikuussa galleriaan saadaan paikallista taidetta, kun vuorossa on Järvilakeuden kansalaisopiston opintopiirien yhteinen kevätnäyttely. Kevätnäyttely on nyt toista kertaa Kaaressa ja esittelee laajasti opiston toimintaa ja toiminnassa valmistuneita töitä. Näyttelyä koordinoi opiston tuntiopettaja Henna Mantere.

Toukokuussa, kevään korvalla saamme galleriaan turkulaisen Mervi Patalan näyttely. Näyttelyn työnimi Rakastaa – ei rakasta, viittaa lasten kukkiin liittyvään leikkiin, jossa päivänkakkaran avulla selvitetään toisen ihmisen tunteita itseä kohtaan. Kasvistoja keränneet sukupolvet muistavat lukuisia muitakin leikkejä, joita kasveihin on liitetty. Ne kielivät siitä, että ihmiset ovat eläneet lähempänä luontoa ja kasvit ovat olleet tiivis osa elämän- ja vuodenkiertoa. Teosten kautta Patala toivoo huomiota sille, mikä on katsojan oma luontosuhde ja lajintuntemuksen tila. Ehkä mieleen palaa myös lapsuuden ja nuoruuden leikkejä, joita olisi ehkä aika jälleen herättää eloon.

Patala on turkulainen kuvataiteilija (AMK, 2013) ja kuvataideopettaja, joka on valmistunut myös biologian ja maantieteen opettajaksi (Oulun yliopisto, 2008). Patalan juuret ovat vahvasti Pohjanmaalla.